Seuraavassa tarkastellaan kantamiseen liittyviä yleisiä periaatteita ja käytäntöä.Virkapuvut sivuutetaan tässä yhteydessä; kunniamerkkien käyttö on mahdollista kaikissa virkapuvuissa (sotilashenkilöiden, papiston, poliisien jne.) silloin kun niitä käytetään juhlapukuina. On aina syytä muistaa ettei täysin yksityiskohtaisia, kaikkiin tilaisuuksiin ja jokaiselle kunniamerkkien haltijalle soveltuvia ohjeita voida antaa. Asia riippuu tilaisuuden luonteesta ja asianomaisen saamien kunniamerkkien määrästä sekä hänen näihin seikkoihin perustuvasta harkinnastaan. Kotimaiset kannetaan aina ennen ulkomaisia ja sodanajan ansioista myönnetyt ennen rauhanaikaisia. Suomalaiset viralliset kunnia- ja ansiomerkit kannetaan ritarikuntien suurmestarin 10.10.1958 tekemän päätöksen mukaisessa järjestyksessä. Sen jälkeen tulevat sotien rintamaristit aikajärjestyksessä sekä näiden jälkeen puoliviralliset, Pyhän Karitsan ritarikunnan kunniamerkit, Suomen Talousseuran, Keskuskauppakamarin, Suomen kaupunkiliiton ja Suomen Kunnallisliiton (nyk. Suomen Kuntaliitto) ansiomerkit sekä Helsinki-mitali. Näiden jälkeen epäviralliset ansiomerkit ikäjärjestyksessä. SVR:n ja SL:n kunniamerkeistä kannetaan vain korkeinta: poikkeuksina jalokivineen tai miekkoineen myönnetyt sekä SVR Ar ja mitalit, SL PF ja SL Ar, joita kannetaan yhdessä saman ritarikunnan korkeamman merkin kanssa. Kaikkia sodanajan ansioista saatuja vapaudenristejä kannetaan yhtä aikaa, mutta rauhanajan ansioista saaduista vain korkeinta. Useimpien ansiomerkkien eri luokkia voi kantaa yhtä aikaa. Ulkomaisten ritarikuntien osalta on syytä kussakin tapauksessa tutkia sääntöjä. Ulkomaiset merkit kannetaan luokittain maiden ranskankielisen aakkosjärjestyksen mukaan. Kun on kysymys saman maan eri ritarikuntien samanluokkaisista kunniamerkistä, ratkaisee ritarikuntien ikäjärjestys.